Siirry sisältöön

Sanna asuu puolisonsa Teron kanssa omakotitalossa Haukiputaalla. Kevään ja kesän tuloa Sanna odottaa aina sormet syyhyten, sillä hän nauttii pihatöistä ja puutarhan laitosta. Puutarha-alan opinnot Kempeleen puutarhaoppilaitoksessa suorittanut Sanna on varsinainen viherpeukalo kotioloissakin. Pihan kasvimaa täyttyy kesän mittaan muun muassa mansikoista, tomaateista, porkkanoista ja perunoista. Kivikkokukkapenkistä Sanna kitkee rikkakasveja ja rakentaa pihalle kukkaseiniä. Se tekee hyvää niin fyysiselle kunnolle kuin mielelle.

– Pidän siitä, että voin mennä aivan alkulähteille ja pystyn suunnittelemaan sekä tekemään itse alusta kaiken, Sanna hymyilee.

Pihan rakennushommatkin häneltä sujuvat. Hän on suorittanut talonrakentamisen perustutkinnon paikallisessa ammattikoulussa. Dialyysin myötä raksahommat jäivät. Alkuun Sanna ajatteli, että ne jäivät pysyvästi, mutta nyt hän suhtautuu toiveikkaasti ajatukseen, että voisi päästä takaisin käytännön töihin, joista hän nauttii. Ulkotyöt myös puutarha-alalla kiinnostavat, vaikka auringolta suojautuminen täytyy kesäaikana pitää mielessä.

– Käsillä tekeminen ja se, kuinka työnjäljen näkee nopeasti, sopii minulle.

Lapsuus meni ihan normaalisti

Sannalla on vasemman puolen kutistusmunuainen, joka todettiin heti syntymän jälkeen.

– Se on kuin sellainen ruttuinen rusina, joka ei koskaan kasvanut, Sanna selittää.

Hänen isällään on sama vika. Kun hänen vanhempansa aikoinaan odottivat lasta, isän tilaa ei pidetty periytyvänä, mutta silti sama tuli hänelle. Asiaa on alettu tutkia Oulun yliopistollisen sairaalan perinnöllisyyspoliklinikalla Sannan aikuisiällä.

Sanna varttui täysi-ikäiseksi ilman mitään vaivaa yhden munuaisensa voimin. Hän muistaa eläneensä täysin normaalin lapsuuden, joskin hän kävi Oulun yliopistollisessa sairaalassa säännöllisesti seurannassa. Vanhempiensa erottua hänen ollessa pieni hän asui pitkään äidin kanssa kahdestaan, kunnes äiti meni uusiin naimisiin.

– 18-vuotiaana munuaisessani alkoi näkyä ensimmäisiä hiipumisen merkkejä, josta seurasi ruokavalion sääntelyä, fosforisidonta ja verenpainelääkitys.

Sannan löydettyä puolisonsa Teron, pariskunta alkoi miettiä perheenlisäystä. Elettiin vuotta 2014. Sannalla oli tuolloin keskivaikea munuaisten vajaatoiminta. Onnellinen odotus päättyi kuitenkin keskenmenoon. Sannan munuainen ei kestänyt sekä häntä että lasta.

Keskenmenon jälkeen dialyysin aloittaminen alkoi olla lähellä, mutta Sanna tarvitsi väliin aikaa toipua menetyksestään. Helmikuussa 2015, 27-vuotiaana, hän aloitti dialyysin. Hän teki vatsakalvodialyysia kotona. Hän valitsi tämän hoitomuodon, jotta pystyisi käymään töissä ja olla päivät vapaalla. Aika oli henkisesti ja fyysisesti raskasta.

– Kun dialyysi alkoi, olin niin huonossa kunnossa, etten jaksanut edes paria sataa metriä kävellä. Mies pysyi rinnalla ja tuki.

Edellisenä kesänä olin haudannut lapseni ja nyt odotin uutta munuaista. Mies sanoi, että alahan suunnitella häitä, niin saat mukavaa ajateltavaa.

Kesällä 2015 pariskunta meni naimisiin.

– Olen onnellinen siitä, että tuo on pysynyt rinnalla, Sanna sanoo lämpimästi mieheensä Teroon viitaten.

Vajaan kilometrin päässä heistä, ja metsän poikki oikaisten vielä lähempänä, asuu Sannan äiti. Molemmat, niin puoliso kuin äiti ovat ovat tukeneet Sannan kuntoutumista. Kädestä pitäen taluttaneet ulkona alkuun askel kerrallaan: jaksaa, jaksaa.

– Olen erittäin kiitollinen.

Saunan lauteilta siirtoon

Vuonna 2016 Sanna ja Tero hankkivat toisen koiran silloisen vanhan ja nyt jo edesmenneen koiran rinnalle, jotta Sannalla olisi ulkoiluseuraa. Englanninspringerspanieli Jedi onkin ollut tärkeä liikuttaja ja kuntouttaja Sannalle.

Pari vuotta ennen kuin Sannan dialyysi alkoi, hänen isänsä oli aloittanut dialyysin. Isä ei asu lähellä eivätkä he ole välimatkan takia niin paljon tekemisissä, vaikka toki soittelevat.

– Isä ei ole välittänyt eikä huolehtinut asioistaan kovin hyvin. Hän on ollut elinsiirtojonossa, mutta ei ole enää, vaan käy yhä dialyysissa.

Vajaa kolme vuotta dialyysia tehtyään Sanna sai siirron tammikuussa 2018. Sitä ennen, keväällä 2017, hänellä meni yksi siirto ohi. Hän oli flunssassa, eikä voinut silloin lähteä operaatioon.

Kun se elämän mullistava soitto tuli, Sanna oli saunomassa äitinsä luona.

– Se oli ihan uskomatonta. Olin ajatellut, että ei se soitto juuri nyt tule. Päätin ottaa yhden siiderin saunassa. Istuin äidin kanssa saunan lauteilla, kun Tero tuli sanomaan, että sulle tuli soitto, että nyt on siirto edessä. Kiiruhdimme äkkiä kotiin ja OYS:iin. Alkometrillä vielä puhalluttivat OYS:ssa, vaan eihän se yksi siideri haitannut. Aamulla matkustin lentokoneella Helsinkiin siirtoon.

Dialyysivuosien aikana Sanna oli ehtinyt kasvattaa kuntoaan. Hän lähti hyvin toipumaan siirron jälkeen ja aloitti myös kuntosaliharjoittelun personaltrainerin kanssa. Silti hän kuitenkin kärsi hermohäiriöstä siirron puoleisessa jalassa ja yhä edelleen pitkään aloillaan istuminen ”painaa”.

Pohjois-Suomen munuais- ja maksayhdistyksen hallitukseen Sanna lähti mukaan keväällä 2018, pian siirron jälkeen. Hän on löytänyt yhdistyksen vapaaehtoistyöstä mielekästä tekemistä ja on alkanut miettiä myös vertaistukijaksi tai kokemuspuhujaksi ryhtymistä.

– Yhdistystoimintaan lähdin mukaan lähinnä sillä ajatuksella, että jos voisin liikunnallisuutta ja positiivista energiaa jakaa ja auttaa muita. Saan äärettömästi henkistä hyvinvointia ja voimaa jaksaa eteenpäin siitä, jos voin auttaa jotakuta, eli se toimii minulla energiajuoman tavoin.

Kuluneena keväänä Sanna on palautunut aika lailla takaisin omiin mittoihinsa ajalta ennen dialyysia. Oman vartalon takaisin saaminen turvotusten ja nestekilojen jälkeen on tuntunut ihanalta – ja palkitsevalta kuntoilun seurauksena.

Sanna löysi suomalaisen terveysliikunnan asahin syksyllä 2015. Asahi on rentouttavaa joogan kaltaista venyttelyä. Dialyysiaikana hän tutustui muihinkin sopiviin liikuntalajeihin, mutta asahi tuntui erityisen miellyttävältä ja hän on aina palannut lajin pariin.

Oma lapsi on yhä Sannan toiveissa. Keskenmenneelle vauvalle tehtiin ruumiinavaus eikä lapsesta löytynyt mitään vikaa, myöskään munuaisista. Sannan ja hänen isänsä munuaisvikaa on tutkittu OYS:in ​perinnöllisyyspoliklinikalla, mutta heiltä ei ole löytynyt kutistusmunuaisen selittävää geenivirhettä.