Rasvamaksa
Rasvamaksa on Suomen yleisin maksasairaus ja sitä esiintyy jopa neljäsosalla aikuisväestöstä. Rasvamaksa on yleisempi miehillä. Naisilla rasvamaksa kehittyy miehiä useammin kirroosiasteelle. Eniten rasvamaksaa on ikääntyneillä, joilla on ylipainoa, mutta sitä todetaan myös jo alle kouluikäisillä lapsilla.
Ylipaino, varsinkin vyötärölihavuus, on merkittävin rasvamaksan aiheuttaja, mutta sitä esiintyy myös normaalipainoisilla. Ylipainoisista joka kolmannella on rasvamaksa. Rasvamaksa on vahvasti yhteydessä metabolisiin häiriöihin kuten tyypin 2 diabetekseen, rasva-aineenvaihdunnan häiriöihin ja verenpainetautiin. Diabetesta ja metabolista oireyhtymää sairastavilla on suurentunut riski saada rasvamaksa. Rasvamaksan voi aiheuttaa myös esimerkiksi raskaus, nopea laihdutus, ravitsemushäiriöt, liiallinen hedelmäsokerin käyttö, krooniset infektiot tai jotkut lääkkeet.
Rasvamaksa jaetaan ei-alkoholiperäiseen rasvamaksaan (NAFLD, non-alcoholic fatty liver disease) ja alkoholin aiheuttamaan rasvamaksaan. Lähes 70 prosentissa tapauksista rasvamaksa ei johdu runsaasta alkoholinkäytöstä. Mikäli maksassa on rasvan kertymisen lisäksi tulehdusta, puhutaan ei-alkoholiperäisestä steatohepatiitista (NASH, non-alcoholic steatohepatitis).
Maksan rasvoittuminen ei yleensä aiheuta oireita ennen kuin maksan toiminta on jo heikentynyt. Rasvamaksa on tärkeä havaita ajoissa, jotta sen etenemiseen voidaan puuttua. Hoitamattomana rasvan kertyminen maksaan voi vaurioittaa sitä. Se lisää myös riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin. Rasvamaksaa ei voi todeta ilman tutkimuksia, mutta selvästi ylipainoisen henkilön kohdalla sitä on aina syytä epäillä. Useasti rasvamaksa todetaan, kun aletaan etsiä syytä esimerkiksi terveystarkastuksessa havaittuihin koholla oleviin maksa-arvoihin. Elämäntapojen, alkoholinkäytön ja lääkkeiden käytön kartoittamisen lisäksi lasketaan painoindeksi. Jos verestä mitattujen maksakokeiden arvot ovat vyötärölihavalla henkilöllä 2–3 kertaa yli normaalin, on hänellä todennäköisesti rasvamaksa. Kun selvitetään kohonneiden maksa-arvojen syytä, on tärkeää sulkea pois muun muassa autoimmuunisairaus, virushepatiitti tai maksan kertymäsairaus sekä maksan tai sappiteiden rakenteelliset muutokset esimerkiksi maksan ultraäänitutkimuksella.
Hoidon ensisijainen tavoite on maltillinen painonpudotus. Sopiva vauhti on 1-2 kiloa kuukaudessa. Kymmenen prosentin painonlasku pienentää maksan kokoa ja rasvan määrä maksassa vähenee suhteellisesti enemmän kuin kehon muissa osissa. Laihtumisen kulmakivenä ovat ruokavaliomuutokset ja liikunnan lisääminen. Rasvamaksaan ei ole lääkehoitoa. Jos rasvamaksaan on kertynyt tulehdusta, voidaan lääkehoitona käyttää insuliiniresistenssin hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, kuten metformiinia ja insuliiniherkisteitä. Elintapamuutosten lisäksi mahdollisten muiden sairauksien, esimerkiksi diabeteksen ja rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden, hyvä hoito on tärkeää.
Jos kyseessä on alkoholin käyttöön liittyvä rasvamaksa, on alkoholin käyttö lopetettava. Alkoholi rasittaa maksaa aina, minkä vuoksi sen kulutus on hyvä pitää kohtuullisena.
Pelkkä rasvamaksa on ennusteeltaan hyvä. Jos maksassa on rasvan lisäksi tulehdusreaktio eli steatohepatiitti, tilanne on vakavampi. Silloin maksaan voi muodostua tulehduksen seurauksena sidekudosta eli fibroosia, mikä osalla henkilöistä voi kehittyä maksakirroosiksi. Maksakirroosiin liittyy aina maksasyövän riski. Vaikea maksan rasvoittuminen lisää tulehdusriskiä, mutta myös perinnöllisyys vaikuttaa. Maksakirroosi on maksasairauden loppuvaihe. Se voidaan todeta varmasti vain biopsialla eli ottamalla maksasta koepala. Suomessa yli 90 % maksakirrooseista on alkoholin aiheuttamia. Kirroosi voi kehittyä myös niille, joiden rasvamaksan syynä on muu kuin alkoholi. Naiset sairastuvat maksakirroosiin miehiä helpommin. Myös geneettisillä tekijöillä on merkitystä.
Rasvamaksaa sairastavan ruokavalio
Rasvamaksan parasta hoitoa on maltillinen painonpudotus. Laihtumisen kulmakivenä ovat ruokavaliomuutokset ja liikunnan lisääminen.