Laura on onnellinen elämästä

Ilman vastoinkäymisiä Laura ei ehkä koskaan olisi ryhtynyt kirjoittamaan lauluja. Seikkailuja hän on lakannut kaipaamasta, sillä niitä on parin vuoden aikana ollut riittämiin. Uusi lehti avautui munuaisensiirron myötä.

Ärhäkkä IgA-nefropatia tuhosi Laura Kalevan munuaiset nopeasti: kaksi vuotta diagnoosista hän oli jo dialyysissä. IgA-nefropatia on yleensä hitaasti etenevä ja saattaa viedä vuosikymmeniäkin ennen kuin dialyysiä tarvitaan.

– Munuaistulehdukseni ei reagoinut hoitoihin, kortisoniin tai sytostaatteihin, Laura kertoo.

Laura hakeutui lääkäriin väsymyksen ja vatsan turvotuksen takia huhtikuussa 2015. Aktiivinen ja iloinen nainen ei jaksanut töiden jälkeen kuin raahautua sohvalle. Virtsassa huomattiin valkuaista ja diagnoosi varmistui munuaisesta otetusta koepalasta. Kreatiniini ei siinä vaiheessa ollut vielä koholla.

Elokuussa 2015 Laura jäi osasairauspäivärahalle, kun telemarkkinointitoimiston vuoropäällikön työt kävivät liian raskaiksi. Töiden keventämistä edelsi keuhkoveritulppa, joihin IgA-nefropatiaa sairastavilla on suurentunut riski. Syksy oli katastrofaalista aikaa, sillä verenohennuslääkkeet tekivät tepposiaan ja hemoglobiini laski.

Laura oli 34-vuotias. Hän oli toipunut muutaman vuoden takaisesta erostaan ja uusi parisuhde Jukan kanssa oli vasta puoli vuotta vanha.

– Suhteesta otettiin heti alussa löysät pois ja kaikki parisuhteen kriisivaiheet käytiin läpi hetimiten. Kysyinkin, haluaako hän ihan varmasti olla tässä, sillä tässä vaiheessa olisi ollut viisainta juosta pakoon, eikä tulla treffeille sairaalaan.

Lauran ja Jukan suhde sinetöitiin avioliitolla juuri ennen katetrin laittoa ja dialyysin alkamista. Samalla syntyi viisilapsinen uusperhe, sillä Lauralla on kolme ja Jukalla kaksi lasta.

– Olen kiitollinen, että tein lapset nuorena ja että ne alkavat nuorimmaista lukuun ottamatta olla teini-iässä. Lapsiluku oli täynnä, siitä asiasta ei ole tarvinnut tehdä surutyötä. 

Päivämäärä tiedossa

Laura meni huonoon kuntoon ennen dialyysiä, väsytti koko ajan ja vointi oli heikko. Omaa virtsaa tuli kuitenkin koko ajan. Hän teki vatsakalvodialyysiä puoli vuotta, jonka aikana hänen äitinsä sopivuutta luovuttajaksi tutkittiin.

– Dialyysi ei tehonnut kovin hyvin, sillä poistot olivat aluksi liian suuria, oksensin ja päätä särki, mutta ajan myötä olo koheni. Oloa helpotti sekin, että tiesin päivämäärän, milloin dialyysi päättyisi.

Laura patisti itseään liikkeelle ja nautti hyvistä päivistä, lenkkeili ja hiihti, jotta lihaskunto säilyisi.
Äiti sopi luovuttajaksi ja leikkauspäivä koitti huhtikuussa 2017. Munuaisensiirto sujui näppärästi niin Lauralla kuin äidilläkin, ja toipuminen alkoi rivakasti, vaikka leikkauksen jälkeen jaloista ei paljon voimaa löytynyt.

Kaksi kuukautta siirrosta IgA-nefropatia iski myös uuteen munuaiseen ja kreatiniini alkoi nousta.

Tauti saatiin kovalla kortisonikuurilla kuriin ja ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että tulehdus on munuaisesta kaikonnut. Kortisoni laukaisi diabeteksen, johon tarvittiin insuliinihoito. Kun kortisonia on voitu vähentää, Laura on päässyt eroon myös insuliinista.

Siirtoa edeltänyt aika oli raskas koko perheelle. Lauran sairaudesta kerrottiin lapsille avoimesti, myös siitä, ettei se ole kuolemaksi, mutta että välillä voi olla huonoja päiviä. Lähipiirin kanssa musta huumori kukki. Nauraa piti, vaikka välillä piti itkua niellä.

– Siirron jälkeen lasten ei ole enää tarvinnut miettiä, missä kunnossa äiti on, kun tulevat koulusta kotiin.

Lue lisää pdf-lehdestä