Munuaisensiirto vaikuttaa lapsen kehitykseen

Lapsena munuaisensiirron saaneiden tyttöjen murrosikä tulee normaalissa aikataulussa, mutta viidenneksellä pojista murrosikä on viivästynyt. Metaboliset tekijät vaikuttavat vähän munuaissiirteen pitkäaikaistoimintaan.

Ensimmäinen munuaisensiirto lapselle tehtiin Suomessa jo 1960-luvun lopulla. Vuodesta 1986 lähtien, systemaattisen elinsiirtotoiminnan käynnistyttyä, kaikki lasten elinsiirrot on keskitetty HYKS:n Lastenklinikalle. Noin puolet lapsille tehtävistä elinsiirroista on munuaisensiirtoja.

– Munuaisensiirron saaneiden pitkäaikaisennusteeseen vaikuttavat tekijät ovat monilta osin selvittämättä. Tutkimuksissamme pyrimme löytämään keinoja tunnistaa pitkäaikaisten haittavaikutusten suhteen suurimmassa riskissä olevat potilaat, jotta heidän hoitoaan voidaan tehostaa ja elämänlaatuaan parantaa, kertoo lastentauteihin erikoistuva lääkäri Juuso Tainio.

Tainio on tehnyt väitöskirjansa munuaisensiirron saaneiden lasten murrosiän kehityksestä ja metabolisista pitkäaikaistuloksista. Tutkimukseen hän on saanut Munuaissäätiön apurahaa.

Suomessa munuaisensiirto tehdään keskimäärin nuoremmalla lapselle kuin muualla maailmassa. Yleisin syy lapsuusiän munuaisensiirtoon maassamme on perinnöllinen munuaissairaus ja varsinkin suomalaiseen tautiperintöön kuuluva suomalaistyyppinen synnynnäinen nefroottinen oireyhtymä eli CNF. CNF-lapsella on jo syntyessä voimakas proteinuria ja sen pysäyttämiseksi munuaiset poistetaan noin seitsemän kilon painoiselta lapselta ja aloitetaan dialyysihoito. Munuaisensiirto tehdään, kun lapsi on noin 10 kilon painoinen eli noin vuoden ikäisenä. Muualla maailmassa munuaisensiirtoja tehdään vain harvoin alle 2-vuotialle lapsille ja yleisimmin siirto tarvitaan vasta kouluikäisenä.

Pienenä munuaisensiirron saanut lapsi ehtii altistua kasvun ja kehityksen aikana pidempään hyljinnänestolääkitykselle ja sen mahdollisille haittavaikutuksille. Hyljinnänestolääkitykseen liittyy monia haittavaikutuksia ja esimerkiksi siklosporiini ja takrolimuusi ovat haitallisia munuaisille ja kuormittavat siirrettä. Lapsilla käytetään hyljinnänestoon samoja lääkkeitä kuin aikuisille, mutta lääkkeiden annostelu ja lääkemuoto on eri, koska lapsen keho käsittelee lääkettä eri lailla kuin aikuisen. Yleisimmin lapsilla on käytössä niin sanottu kolmoislääkitys, jolloin jokaisesta lääkkeestä pyritään saamaan hyötyä niin, että kunkin lääkkeen annostus, ja siten sen aiheuttamat mahdolliset haitat, pysyvät pienempinä. Samoin kuin aikuisilla myös lapsilla hyljinnänestolääkitys pyritään säätämään turvallisissa rajoissa mahdollisimman pieneksi.

– Koska munuaisensiirto tehdään Suomessa CNF:n vuoksi usein jo hyvin nuorena, dialyysiaika jää monilla melko lyhyeksi. Kun siirto tehdään vasta kouluiässä, lapsi ehtii sairastaa pidempään munuaisten vajaatoimintaa ja olla pidempään dialyysissä. Myös ne kuormittavat elimistöä merkittävästi ja vaikuttavat lapsen kehitykseen.

Elinehto postitetaan kotiin kaikille jäsenille.
Lue koko juttu Elinehdon PDF-tiedostosta.


Juuso Tainio Elinehto