Miltä suomalainen rakkaus kuulostaa?

Läheisen tuki on korvaamaton, kun sairaus koettelee. Katja koki monta vaikeaa vaihetta ennen yhdistettyä munuaisen- ja haimansiirtoa, mutta ei miettinyt kertaakaan, että Mika olisi jättänyt hänet. Nyt Katja pärjää täysin ilman insuliinia ja opiskelee uuteen ammattiin.


Miltä suomalainen rakkaus kuulostaa? Kaija Koo ei tiennyt sitä, mutta Suomi Lovessa tarjolla on monia vastauksia. Mika luuli istuvansa katselijana sarjan kuvauksissa, kun hän huomasikin olevansa yksi sarjan tähdistä.

– Tahdoin yllättää Mikan kiitokseksi siitä, että hän oli pitänyt minusta huolta dialyysivaiheessa, Lahdessa asuva Katja sanoo.

Siellä he sitten olivat molemmat kyyneleet silmissä.

– Sinä vain, ei muut mua huomiseen saa jaksamaan. Sinä vain, yksin pystyt mulle voimaa antamaan, lauloi Tauski täysin palkein.

Vaikeudet alkavat nopeasti

Katja sairastui 14-vuotiaana tyypin 1 diabetekseen. Hoitotasapaino vaihteli, mutta hän selvisi sairauden kanssa hyvin 15 vuotta. Sitten tilanne huononi vauhdilla.

Vuonna 2013 jaloissa alkoi olla neuropatiaa. Katjalla on edelleen silloin tällöin hermovaurioiden aiheuttamia hermokipuja, mutta ne pysyvät kurissa lääkkeillä. Pahimmallaan häneltä hävisi käsistä ja jaloista toimintakyky: kirjoittaminen ja ruoanlaitto olivat vaikeita ja hän liikkui pyörätuolilla. Sitten alkoi heiketä näkö. Silmiä laseroitiin useasti retinopatian vuoksi, mutta heikentyneen näön takia hänen piti jäädä pois työstä. Toimistotyö tietokoneella ei enää onnistunut.

Samoihin aikoihin hän tapasi Mikan, joka ei suostunut pelästymään vaivoja.

– Onneksi Katjan näkö meni ennen kuin hän tapasi minut. Nyt pelkään, että se palaa joku päivä, Mika vitsailee.

Seuraavana vuonna Katjan munuaisarvot alkoivat heiketä nopeasti. Meni vain puoli vuotta ja Katja aloitti dialyysin. Sopivan dialyysimuodon löytyminen oli hankalaa. Hän aloitti vatsakalvodialyysin, mutta se ei alkanut toimia kunnolla, joten hän siirtyi hemodialyysiin. Katja oli kuitenkin aina hoidon jälkeen niin huonossa kunnossa, että sekään ei ollut toimiva vaihtoehto. Lopulta hän kävi kerran viikossa yksikössä hemodialyysissä ja teki lopun viikkoa vatsakalvodialyysiä kotona.

Katja ja Mika eivät antaneet hoitojen haitata elämää. He pakkasivat dialyysikamat autoon ja lähtivät reissuun aina kun pystyivät.

– Pää ei meinannut pysyä mukana tapahtumissa. Tuntui siltä, että olen jatkuvassa sairaalakierteessä. Olen kuitenkin pyrkinyt suhtautumaan asenteella kaikkeen ja ajatella, että päivä kerrallaan tästäkin selvitään, Katja kertoo.

Lue lisää painetusta lehdestä tai PDF-lehdestä.


Elinehto postitetaan kotiin kaikille liiton jäsenyhdistysten jäsenille ja liiton kummijäsenille.


katja mika 1

katja mika 2