Infektiot elinsiirron saaneella lapsella

Elinsiirron saaneen lapsen infektioriski riippuu hyljinnänestolääkityksen voimakkuudesta ja lääkeyhdistelmästä. Alussa lääkkeiden annokset ovat suuria ja tavoitepitoisuudet korkeita, mikä voi altistaa infektioille.


Infektoiden estohoitona voidaan käyttää yksilökohtaisesti ennaltaehkäisevää lääkitystä. Näitä lääkkeitä ovat Cytomegalovirusta (CMV) vastaan käytettävä valgansikloviiri (Valcyte) sekä Pneumocystis carini -infektion estolääke sulfa-trimetopriimi (Ditrim). Valcytea käytetään ensimmäisten 3-6 kuukauden ajan elinsiirron jälkeen ja Ditrimiä ensimmäisen vuoden ajan. Kumpaakin lääkettä saatetaan käyttää myös myöhemmin tarpeen mukaan.

Vuoden kuluttua elinsiirrosta ei lapsella ole juurikaan tavanomaista korkeampaa riskiä sairastua infektioihin eivätkä tavalliset hengitystieinfektiot ole sen yleisempiä tai vaikeampia kuin muilla lapsilla. Suomalainen leikki-ikäinen lapsi sairastaa keskimäärin 5-6 hengitystieinfektiota vuodessa. Mikäli siirtomunuaisen toiminta on merkitsevästi alentunut, tulee se ottaa huomioon antibioottien ja muiden lääkkeiden annostelussa.

Hengitystieinfektiot

Elinsiirtolapsen hoito hengitystieinfektioiden eli nuhakuumeen, yskän tai korvatulehduksen suhteen ei poikkea muiden lasten hoidosta. Jotkin antibiootit saattavat vaikuttaa siklosporiinin lääkepitoisuuteen, mikä tulee ottaa huomioon lääkkeen valinnassa ja annostuksessa. Elinsiirron saaneille lapsille suositellaan influenssarokotusta vuosittain.

Ripulitauti (gastroenteriitti)

Hyljinnänestolääkkeen imeytymisessä saattaa lapsen sairastuessa ripuliin tai oksentaessa tapahtua huomattavia muutoksia. Veren lääkepitoisuus saattaa laskea (siklosporiini) tai nousta (takrolimuusi). Varsinkin pitkittyneessä ripulitaudissa lääkeainepitoisuuksia on seurattava tiuhaan. Tarvittaessa Sandimmun-lääkitys voidaan antaa suonensisäisesti sairaalassa.