Lapsen psyykkisen kehityksen tukeminen

Lapsen sairastuessa vanhemmat joutuvat miettimään uudella tavalla suhtautumistaan elämään ja kuolemaan. He joutuvat auttamaan lasta selviämään ja käsittelemään sairauden tuomia haasteita, vaikka eivät itsekään tietäisi, mitä asiasta ajattelevat. Lapsen hyvinvointi on riippuvaista vanhempien hyvinvoinnista. Mitä paremmin vanhemmat ovat sopeutuneet lapsen sairauteen ja sen vaatimaan hoitoon sekä löytäneet omat selviytymiskeinonsa ja voimavaransa, sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on samaan.


Lapsi tarvitsee erilaista tukea eri ikä- ja kehitysvaiheissa. Pieni vauva tarvitsee ennen kaikkea vanhemman läsnäoloa ja saatavuutta. Sairaalajaksojen aikana kannattaa pyrkiä siihen, etteivät lapsi ja vanhemmat joudu olemaan erossa pitkään. Leikki-ikäinen osaa ennakoida ja pelätä kipua ja erilaisia toimenpiteitä. Esimerkiksi verikokeessa lapsi saattaa pelätä, että häneltä otetaan niin paljon verta, että mitään ei jää jäljelle. On tärkeää antaa rehellistä tietoa. Ennen kivuliasta toimenpidettä on parempi korostaa sitä, ettei toimenpide kestä kauan kuin vähätellä kipua. Pelottavassa ja kivuliaassa tilanteessa lapsi saa lohtua vanhempansa rauhallisesta läheisyydestä. Lapsi aistii herkästi vanhempansa tunnelmia ja hänen on helpompi luottaa hoitohenkilökunnan hyvään tarkoitukseen silloin, kun vanhemmalla itsellään on näihin luottamus.

Lapsi tarvitsee tietoa omasta sairaudestaan. Tiedon tarve ja sen ymmärtäminen riippuu lapsen iästä ja kehitystasosta. Lapset ovat luonnostaan kiinnostuneita kaikesta, mikä liittyy heihin itseensä. Perheen arkea ei kannata rakentaa niin kiireiseksi, ettei aikaa ja energiaa riitä keskusteluun ja lapsen ajatusten kuuntelemiseen. Lapset ovat herkkiä aistimaan kestääkö aikuinen ahdistumatta heidän kysymyksiään. Lapsi saattaa vaieta vaikeasta aiheesta suojellakseen vanhempiaan. Puutteelliset tiedot ja rikas mielikuvitus voivat luoda ajatusrakennelmia, joita aikuinen ei osaa aavistaa eikä sen takia korjata.

Lapsen keskusteluavaukset erilaisista aiheista tulevat usein täysin yllättäen. Niihin kannattaa yrittää valmistautua miettimällä vastauksia etukäteen. Jo hyvinkin pieni lapsi saattaa pelätä omaa kuolemaansa. Ennakoiminen auttaa vanhempaa hillitsemään oman tunnekuohunsa ja keskittymään vastaamaan lapsen kysymykseen oikealla tavalla.

Lapsi pohtii herkästi, miksi juuri hän on sairastunut. Pitkäaikaissairaat lapset voivat verrata itseään terveisiin sisaruksiinsa tai koulutovereihinsa. Lapsille on tärkeää olla samanlainen kuin muut ja erilaisuus voi tuntua uhkaavalta. Lapsen hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että hän löytää itselleen ystäviä ja kokee tulevansa hyväksytyksi ikätoveriensa seurassa. Nuori pohtii sairauden vaikutusta tulevaisuuteen ja vaikka parinmuodostukseen.

Lapsen ollessa pieni vanhemmat kantavat vastuun lapsen hoidosta ja lääkityksestä. Aikuistumassa olevan nuoren on opittava ottamaan vastuu omasta kehostaan ja sen hoidosta. Tähän oppiminen tapahtuu vähitellen muun itsenäistymisen myötä, kun tieto ja ymmärrys asiasta lisääntyvät.

Helsingissä Lasten ja nuorten sairaalassa perheiden käytettävissä on osasto K3:n psykologi. Tarvittaessa on mahdollista saada myös lastenpsykiatrista hoitoa ja tutkimusta. Myös muissa sairaaloissa on työntekijöitä lapsesi psyykkisen kehityksen tukemista varten.