Munuainen

Lasten kroonista munuaisten vajaatoimintaa aiheuttavat synnynnäiset munuaisten- tai virtsateiden rakennepoikkeavuudet, perinnölliset munuaistaudit ja munuaisten tulehdukselliset taudit. Munuaisten vajaatoiminnan hoito perustuu sen aiheuttajan lääke- tai leikkaushoitoon sekä munuaisten vajaatoiminnan tukihoitoon. Vaikeimmissa tapauksissa joudutaan aloittamaan dialyysi- eli keinomunuaishoito. Se aloitetaan, kun omien munuaisten toiminta heikkenee niin voimakkaasti, että muut tukihoidot eivät enää riitä elimistön hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Onnistuneen munuaisen siirron jälkeen lapsi tarvitsee hylkimistä estävän lääkityksen.  

Kasvuhäiriö, aliravitsemus ja kivennäisaineravitsemuksen häiriöt ovat tavallisia, kun lapsella on munuaisten vajaatoiminta. Ruokavalion tavoitteena on turvata lapsen ja nuoren kasvu.

Munuaisten vajaatoiminnassa elimistön luusto- ja mineraaliaineenvaihdunta häiriintyy, minkä seurauksena voi syntyä renaalinen eli munuaisperäinen luustosairaus. Sen ehkäisyssä ja hoidossa on tavoitteena ylläpitää luiden ja lihasten terveyttä, turvata lapsen pituuskasvun mahdollisimman hyvä kehittyminen sekä estää verisuoni- ja lihaskalkkeutumien syntymistä.   

Anemia tarkoittaa veren punasolujen tai punasolujen sisältämän hemoglobiinipitoisuuden vähäisyyttä veressä. Anemian yleisimmät aiheuttajat ovat raudanpuute (yksipuolinen ruokavalio), verenhukka esimerkiksi leikkauksen jälkeen, luuytimen toimintahäiriö ja punasolujen poikkeava hajoaminen (autoimmuunitaudit, tietyt perinnölliset sairaudet, myrkytykset). 

Nefroottinen syndrooma on tila, jossa munuaisten kautta menetetään virtsaan merkittäviä määriä valkuaista ja muodostuu turvotuksia. Suomalaistyyppinen synnynnäinen nefroosi on suomalaiseen tautiperintöön kuuluva sairaus, jota sairastavia lapsia syntyy noin 2–4 vuodessa. Henoch-Schönleinin purppura on pienten verisuonten tulehdus. Polykystisistä munuaistaudeista ADPKD on maailman yleisin perinnöllinen munuaissairaus.

Dialyysihoito korvaa munuaisten toimintaa. Se aloitetaan, kun omien munuaisten toiminta heikkenee niin voimakkaasti, että muut tukihoidot eivät enää riitä elimistön hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Dialyysihoito voidaan toteuttaa joko vatsakalvo- eli peritoneaalidialyysinä tai hemodialyysinä.