Virushepatiitit

Virukset ovat tavallisimpia maksatulehduksen eli hepatiitin aiheuttajia. Virushepatiitit jaetaan suun kautta ja veriteitse tarttuviin. A- ja B-hepatiitti ovat ehkäistävissä rokotteella, mutta C-hepatiittiin rokotetta ei ole.


A-hepatiitti leviää ulosteiden ja likaisten käsien välityksellä. Tartuntalähteitä ovat saastunut ruoka, juomavesi ja jääkuutiot sekä puutteellisesti kypsennetyt simpukat ja osterit. A-hepatiitin itämisaika on keskimäärin kuukausi. Infektion ensioireita ovat ruokahaluttomuus ja pahoinvointi, joiden jälkeen seuraa kuume sekä ihon ja silmien keltaisuus. Virukseen tehoavaa lääkehoitoa ei vielä tunneta, mutta se rauhoittuu lähes aina itsestään. Sairauden aikana tulee välttää maksaa rasittavia lääkkeitä ja alkoholia. Virus häviää elimistöstä ja jättää jälkeensä pysyvän immuniteetin. A-hepatiitti on ehkäistävissä rokotuksella.

B-hepatiitti tarttuu ihmiseltä toiselle kehon eritteiden kautta, esimerkiksi suojaamattomassa sukupuolikontaktissa, verensiirrossa, likaisesta injektioneulasta tai ruiskusta, lävistyksen tai tatuoinnin yhteydessä. Sen itämisaika on keskimäärin kolme kuukautta ja vaihtelee tartunnan yhteydessä saadun viruksen määrän mukaan. Alueilla, missä B-hepatiitti on yleistä, tavallisin tartuntatapa on äidistä lapseen synnytyksen yhteydessä. Pikkulasten keskuudessa tartunta voi levitä henkilökohtaisen kontaktin yhteydessä, esimerkiksi syljen tai pienten haavaumien välityksellä. B-hepatiitin oireita ovat vatsakipu, pahoinvointi, ihottuma ja keltaisuus. Suurin osa sairastuneista paranee, mutta osa jää viruksen kantajiksi. Osalle tartunnankantajista kehittyy 20–30 vuoden kuluessa maksakirroosi ja sen jälkiseurauksena maksasyöpä. B-hepatiittiin ei ole käytössä tehokasta parantavaa lääkehoitoa, mutta virusmäärä pystytään nykyisillä hoidoilla pitämään matalana pysyvällä lääkehoidolla. 

C-hepatiitti leviää verikontaktin kautta. Suurin riskiryhmä ovat suonensisäisten huumeiden käyttäjät. Tartunnan voi saada myös lävistyksistä ja tatuoinneista sekä verensiirrosta ulkomailla, harvemmin suojaamattomasta sukupuolikontaktista. C-hepatiitin itämisaika on pari kuukautta. Tartunta on alkuvaiheessa usein oireeton tai oireet saattavat olla epämääräisiä, kuten flunssan kaltaisia tuntemuksia, nivel- ja lihassärkyä sekä ruokahaluttomuutta. Suurin osa tartunnan saajista jää viruksen kantajiksi. Viruksen saaneista noin viidennes paranee ilman hoitoa, mutta valtaosalle kehittyy krooninen C-hepatiitti. Vakavimmat seuraukset kroonisesta C-hepatiitista ovat maksakirroosi ja maksasyöpä, mutta infektio on nykyään mahdollista hoitaa ennen maksavaurioiden kehittymistä.