Ravitsemus

Maksasairaudet johtuvat eri syistä, niitä hoidetaan eri tavoin ja niiden kulku vaihtelee paljon. Yhtä ainoaa ja täysin kattavaa ravitsemussuositusta ei maksasairauksiin sairastuneille ole, mutta joihinkin maksasairauksiin tai maksasairauden komplikaatioihin liittyy erityissuosituksia. Maksasairauteen sairastuneen on tärkeää huolehtia monipuolisesta ja ravitsemuksellisesti laadukkaasta ruokavaliosta hyvän ravitsemustilan ja sopivan painon säilyttämiseksi.

Maksasairauteen voi liittyä pulmia niin yli- kuin alipainon kanssa. Lihavuus on entistä useammin kroonisen maksasairauden taustalla, sillä lihavuuteen liittyvä rasvamaksa on lisääntynyt väestön lihomisen myötä. Lihavuus voi myös nopeuttaa maksasairauden etenemistä, esimerkiksi alkoholimaksasairaudessa.


Krooninen maksasairaus lisää proteiinin eli valkuaisaineen tarvetta, sillä pitkälle edenneisiin maksasairauksiin liittyy lisääntynyt proteiinin hajoaminen elimistössä. Proteiinia tarvitaan esimerkiksi lihaksien ja muiden kehon kudosten rakentamiseen sekä vastustuskyvyn ylläpitoon.

Alipaino, tahaton laihtuminen ja vajaaravitsemustila ovat yleisiä kroonista maksasairautta sairastavilla. Tahaton laihtuminen voi johtua syömisen vähentymisestä maksasairauden oireiden vuoksi. Tahattomasta laihtumisesta tulee kertoa hoitavalle lääkärille, joka tarvittaessa ohjaa lisätutkimuksiin laihtumisen syyn selvittämiseksi. Esimerkiksi varhainen kylläisyyden tunne, pahoinvointi ja ruokahaluttomuus voivat vähentää syömistä. Pitkälle edennyt maksasairaus voi heikentää ravinnon imeytymistä, jolloin elimistö ei pysty hyödyntämään kaikkea syötyä ruokaa. Vajaaravitsemus heikentää vastustuskykyä, vähentää lihasmassan määrää ja hidastaa haavojen paranemista. Vajaaravitulla myös todennäköisemmin esiintyy maksasairauden komplikaatioita, kuten askitesta. Myös ylipainoisella henkilöllä tahaton laihtuminen voi johtaa lihaskatoon ja heikentyneeseen ravitsemustilaan, vaikka ulkoisesti henkilö näyttäisikin lihavalta.

Laihtumisen pysäyttäminen ja painon nostaminen edellyttää tavanomaista runsaampaa ravinnonsaantia. Päivän aikana on hyvä syödä tiheästi, 2–3 tunnin välein, pieniä aterioita ja välipaloja, sillä runsaamman ruokamäärän jakaminen pieniin kerta-annoksiin onnistuu todennäköisesti paremmin kuin annoskokojen kasvattaminen. Aterioiden välillä on hyvä nauttia ravintopitoisia juomia, kuten täysmehua, maitoa tai smoothieta. Pieniin annoksiin saa lisää energiaa esimerkiksi käyttämällä runsaammin rasvaa. Normaali- tai runsasrasvaisten elintarvikkeiden käyttö kevyttuotteiden sijaan on suositeltavaa. Ruoka-annoksiin voi lisätä lusikallisen rasvaa. Runsaasti energiaa ja proteiinia sisältäviä välipaloja ovat esimerkiksi kermarahka, juustomunakas ja graavilohivoileipä. Ruoka-annosten proteiinimäärää voi kotikonstein lisätä esimerkiksi maitorahkalla, kananmunalla, maitojauheella, pähkinärouheella tai juustoraasteella.

Rasvat

Rasva auttaa turvaamaan riittävää energiansaantia. Rasvan mukana saadaan välttämättömiä rasvahappoja sekä rasvaliukoisia vitamiineja. Päivittäisessä ruokavaliossa on suositeltavaa käyttää tyydyttymätöntä rasvaa eli kasvirasvoja, kuten öljyä ruoanlaitossa ja salaattiannoksissa, margariinia leivällä, pähkinöitä ja siemeniä välipalana sekä kalaa useamman kerran viikossa.

Pitkälle edennyt maksasairaus ja erityisesti sappitiesairaus voi aiheuttaa rasvan imeytymishäiriön. Seurauksena on rasvaripuli, kun imeytymätön rasva poistuu ulosteiden mukana. Myös rasvaliukoisten vitamiinien imeytyminen heikkenee. Rasvan käytön vähentäminen auttaa rasvaripulin hallinnassa.

Vähemmän suolaa

Runsas suolankäyttö on yhteydessä kohonneeseen verenpaineeseen. Suolan käytön vähentäminen voi auttaa myös ehkäisemään askitesmuodostusta, joka on yksi pitkälle edenneen maksakirroosin komplikaatioista. Jos askitesta on jo todettu, vähäsuolaisen ruokavalion noudattaminen on keskeinen hoitokeino.

Ravintolisät, luontaistuotteet 

Monipuolinen ja täysipainoinen ruokavalio riittää yleensä kattamaan päivittäisen vitamiinien ja kivennäisaineiden tarpeen. Pitkälle edennyt maksa- tai sappitiesairaus voi kuitenkin aiheuttaa ravintoaineiden, erityisesti rasvan ja rasvaliukoisten vitamiinien, imeytymishäiriöitä, jolloin monipuolisen vitamiini-kivennäisainevalmisteen käyttö voi olla tarpeen suojaravintoaineiden saannin turvaamisessa.

Rasvan imeytymishäiriöön liittyy myös vähentynyt D-vitamiinin ja kalsiumin imeytyminen, mikä voi altistaa luuston heikkenemiselle. Kalsium-D-vitamiinilisän käyttö voi olla tarpeen, etenkin jos ruokavalioon ei kuulu säännöllisesti maitovalmisteita eikä kalaa. Hoitava lääkäri antaa ohjeet vitamiini- ja kivennäisainelisien oikeassa annostelussa. 

Luontaistuotteiden ja lääkekasvien käyttöön on syytä suhtautua varoen, sillä ne voivat sisältää maksalle haitallisia yhdisteitä. Niillä voi olla myös yhteisvaikutuksia maksasairauden hoitoon käytettävien lääkkeiden kanssa. Luontaistuotteiden käytöstä on syytä keskustella oman hoitavan lääkärin kanssa.

Ravintolisät, luontaistuotteet 

Monipuolinen ja täysipainoinen ruokavalio riittää yleensä kattamaan päivittäisen vitamiinien ja kivennäisaineiden tarpeen. Pitkälle edennyt maksa- tai sappitiesairaus voi kuitenkin aiheuttaa ravintoaineiden, erityisesti rasvan ja rasvaliukoisten vitamiinien, imeytymishäiriöitä, jolloin monipuolisen vitamiini-kivennäisainevalmisteen käyttö voi olla tarpeen suojaravintoaineiden saannin turvaamisessa.

Rasvan imeytymishäiriöön liittyy myös vähentynyt D-vitamiinin ja kalsiumin imeytyminen, mikä voi altistaa luuston heikkenemiselle. Kalsium-D-vitamiinilisän käyttö voi olla tarpeen, etenkin jos ruokavalioon ei kuulu säännöllisesti maitovalmisteita eikä kalaa. Hoitava lääkäri antaa ohjeet vitamiini- ja kivennäisainelisien oikeassa annostelussa.

Kohonnut verensokeri ja diabetes

Pitkälle edenneeseen maksasairauteen liittyy lähes aina insuliiniresistenssi, joten kohonnut verensokeritaso sekä varsinainen diabeteskin ovat yleisiä. Silloin on suositeltavaa valita runsaskuituisia täysjyväviljavalmisteita vaaleiden viljatuotteiden sijaan ja välttää runsasta sokerin ja sokeria sisältävien tuotteiden käyttöä. Säännöllinen ruokailurytmi ja täysipainoisten aterioiden syöminen on verensokerin kannalta parempi vaihtoehto kuin epäsäännöllinen napostelu pitkin päivää. Säännöllinen liikunta auttaa hallitsemaan kohonnutta verensokeria.

Kohonnut veren kolesterolipitoisuus

Sappihappojen erityksen väheneminen eli kolestaasi kroonisessa sappitiesairaudessa johtaa veren kolesterolipitoisuuden kohoamiseen. Tällöin on hyvä välttää runsaasti kolesterolia sisältävien ruokien käyttöä, kuten kananmunan keltuaisen, mädin, äyriäisten, sisäelimien ja rasvaisten maitovalmisteiden säännöllistä syömistä. Sairauden edetessä kolesteroliarvot kuitenkin pienenevät uudelleen, kun maksan kyky tuottaa kolesterolia heikkenee.