Hyvän hoidon kriteerit

Suomessa on noin 2000 dialyysissä olevaa ja 3000 munuaisensiirron saanutta. Dialyysihoitoon päätyy vuosittain noin 500 sairastunutta. Merkittävimpiä syitä dialyysihoidon aloitukseen on diabetes, kohonnut verenpaine ja verisuonten kalkkeutuminen, perinnölliset munuaissairaudet ja munuaisten autoimmuunisairaudet. Munuaisten toiminta heikkenee iän myötä.

Munuaisten vajaatoiminnan etenemistä voidaan hidastaa lääkehoidolla, yksilöllisesti suunnitellulla ruokavaliolla ja elintavoilla. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa hoidetaan dialyysihoidolla tai munuaisensiirrolla. Dialyysihoitoa voidaan tehdä kotona tai hoitoyksikössä veriteitse (hemodialyysi) tai käyttämällä omaa vatsakalvoa hyödyksi (peritoneaalidialyysi). Dialyysihoito ei paranna, vaan on elämää ylläpitävä hoito.

Jokaisella munuaissairauteen sairastuneella on oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään ja laadultaan hyvään sairaanhoitoon asuinpaikasta riippumatta. Hyvän hoidon tunnistaa siitä, että ihminen kokee tulleensa kuulluksi, kohdatuksi ja hoidetuksi tarpeitaan vastaavalla tavalla. Hyvä hoito on suunnitelmallista, kokonaisvaltaista ja turvallista. Hyvässä hoidossa tuetaan sairastuneen ja läheisten mahdollisuutta osallistua. Asiantuntijoiden tulee omalta osaltaan huolehtia siitä, että asiat esitetään ymmärrettävästi ja että sairastuneelle tarjotaan kattavasti tietoa hoidon eri vaiheissa. Sairastunut tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten ohjausta ja neuvontaa fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ylläpitämiseksi. Vaikeaa munuaisten vajaatoimintaa ja munuaisensiirron jälkitilaa hoidettaessa hoitovastuu on erikoissairaanhoidossa munuaissairauksiin perehtyneellä erikoislääkärillä.


Dialyysiä edeltävä vaihe

Munuaissairautta epäiltäessä ohjataan sairastuneet erikoissairaanhoitoon diagnoosin varmistamiseksi. Sairastuneelle annetaan asianmukainen ensitieto ja ohjataan vertaistuen piiriin.

Sairastunut ja terveydenhuollon ammattilaiset laativat yhdessä hoitosuunnitelman, jonka avulla voidaan koordinoida ja varmistaa hoitojen toteutus, lääkitysten yhteensopivuus ja tietojen siirto eri yksiköiden välillä. Jos henkilön hoidossa on mukana useita erikoisaloja, on tärkeää tehdä suunnitelmasta kokonaisvaltainen ja yhteinen.

Ammattilaiset antavat ohjausta mahdolliseen elämäntapamuutokseen ja omahoitoon jo perusterveydenhuollossa munuaisten vajaatoiminnan hidastamiseksi ja lisäsairauksien välttämiseksi. Ravitsemusterapeutin ruokavalio-ohjaus tukee sairastuneen omahoitoa.

Kuntoutus liittyy saumattomasti munuaissairauden eri vaiheisiin. Kuntoutumisen kannalta tarpeelliset toimenpiteet kirjataan kuntoutussuunnitelmaan. Kuntoutussuunnitelmaa on tekemässä sairastuneen lisäksi hoitava lääkäri ja moniammatillinen työryhmä. Kuntoutussuunnitelman toteutumista arvioidaan säännöllisesti.

Dialyysihoito

Sairastuneen on saatava yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa valita omaan elämäntilanteeseensa sopiva ja lääketieteellisesti perusteltu hoitomuoto ja hoitopaikka. Hoitomuoto voidaan vaihtaa tarvittaessa, jos siihen ei ole lääketieteellistä estettä. Tarvittaessa sairastuneella on mahdollisuus avustettuun kotidialyysihoitoon.

Dialyysihoitoa aloitettaessa sairastuneen on saatava kattavasti tietoa dialyysihoidon kustannuksista ja psykososiaalisista vaikutuksista. Dialyysihoidon kuormittavuus pyritään minimoimaan. Dialyysihoito toteutetaan potilaan tarpeita kuunnellen.

Kotidialyysihoidon koulutuksen kesto riippuu opetettavan oppimiskyvystä. Koulutusjakson aikana varmistetaan, että sairastunut tai avustaja kokee, että dialyysihoito voidaan toteuttaa kotona turvallisesti. Ongelmatilanteissa on aina mahdollisuus saada tukea hoitoyksiköstä tai laitevalmistajalta.

Hemodialyysihoidossa olevalla on oltava mahdollisuus vierailudialyysiin koko maassa. Vie­railudialyysin järjestämistä ulkomailla tuetaan ja hoito korvataan voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.

Munuaisensiirto

Mahdollisuutta munuaisensiirtoon tarjotaan kaikille, joille se soveltuu. Elinsiirtokelpoisuus selvitetään ja munuaisensiirtovalmistelut aloitetaan jo ennen dialyysihoitojen aloitusta, mikäli se on mahdollista. Lisäksi selvitetään mahdollisuus pre-emptiiviseen munuaisensiirtoon eli elinsiirtoon ennen dialyysin aloittamista. Siirtolistavalmisteluihin käytettävän ajan on oltava mahdollisimman lyhyt. Dialyysihoidon pitkittyminen voi heikentää toimintakykyä ja elinsiirrosta kuntoutumista. Sairastuneelle annetaan ajantasaista tietoa tilanteestaan.

Munuaisen luovutus elävältä luovuttajalta

Munuaisenluovutussuunnitelma laaditaan elävän luovuttajan, munuaisen vastaanottajan sekä tarvittavan moniammatillisen työryhmän kanssa. Elävälle luovuttajalle annetaan asianmukainen tieto luovutuksen fyysisistä, henkisistä ja sosiaalisista vaikutuksista. Luovuttajan terveydentila ja soveltuvuus tutkitaan perusteellisesti ennen luovutusta. Luovuttajalla ja vastaanottajalla on eri hoitava lääkäri.

Luovuttajan psykososiaalisen kokonaistilanteen selvittämisestä on vastuussa psykiatrian erikoislääkäri. Arviointiin voivat osallistua myös sosiaalityöntekijät ja psykologit.

Elinluovuttajalle annetaan ajantasaista tietoa tutkimusten edetessä. Elävän luovuttajan elämäntilanne otetaan huomioon leikkausajankohtaa suunniteltaessa.

Elinluovutuksen jälkeen luovuttajalle järjestetään elinikäinen jatkoseuranta 1–3 ja 12 kuukauden kuluttua luovutuksesta ja sen jälkeen 5 vuoden välein. Tutkimus-, hoito- ja seurantakäynneistä ei saa aiheutua kustannuksia luovuttajalle.

Sosiaaliturva

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle annetaan tietoa sosiaaliturvasta sekä mahdollisuus tavata hoitoyksikön sosiaalityöntekijä. Sairastunut ohjataan tarvittaessa palveluihin, joissa voi saada apua esimerkiksi lomakkeiden täyttämiseen. 

Kotona tehtävästä dialyysihoidosta ei saa aiheutua potilaalle kohtuuttomia kustannuksia. Asiakasmaksujen on oltava yhdenmukaiset sairaala- ja kotidialyysihoidossa. Mikäli maksut vaarantavat sairastuneen toimeentulon, niitä on alennettava tai jätettävä ne perimättä.

Matkat hoitopaikkaan järjestetään sairastuneen terveydentila huomioon ottaen. Matkoista ei saa aiheutua kohtuutonta taloudellista, henkistä ja fyysistä rasitusta sairastuneelle.

Sairastuneen mahdollisuutta opiskeluun, työelämässä jatkamiseen hänelle soveltuvassa työssä tai työhön palaamista tuetaan esimerkiksi ammatillisella kuntoutuksella tai mahdollisuudella lyhennettyyn työaikaan.

Henkinen jaksaminen

Jokaiselle munuaissairauteen sairastuneelle tarjotaan mahdollisuus osallistua sopeutumisvalmennukseen. Myös sairastuneen läheiset hyötyvät sopeutumisvalmennuksesta. Mielenterveyspalveluja on sairastuneen saatavilla ja niitä tarjotaan aktiivisesti. Yksilöllinen tuki parantaa itsehoitoa ja hoitomyöntyvyyttä. Myös kotona dialyysihoitoa tekevälle tarjotaan tukea henkisen hyvinvoinnin ylläpitämiseen.

Vertaistuki auttaa sairastuneita, elinsiirronsaaneita ja heidän läheisiään selviytymään sairauden eri vaiheissa. Vertaistuki täydentää terveydenhuollon sekä perheiden ja ystävien antamaa tukea. Myös elävälle luovuttajalle tarjotaan vertaistukea.


Kriteerien peruste

Munuais- ja maksaliiton laatimat munuaisten vajaatoimintaa sairastavan hyvän hoidon kriteerit perustuvat muun muassa seuraaviin lakeihin ja asetuksiin:

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785
Laissa säädetään muun muassa oikeudesta hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvään kohteluun (2 luku 3 §), tutkimusta, hoitoa tai lääkinnällistä kuntoutusta koskevasta suunnitelmasta (2 luku 4 a §), potilaan tiedonsaantioikeudesta (2 luku 5 §), potilaan itsemääräämisoikeudesta (2 luku 6 §), alaikäisen potilaan asemasta (2 luku 7 §) ja muistutuksen tekemisestä (3 luku 10 §).

Terveydenhuoltolaki 2010/1326
Laissa säädetään muun muassa hoitoon pääsystä ja hoitopaikan valinnasta (6 luku 47 §, 51 § ja 52 §) ja kiireellisestä hoidosta (6 luku 50 §).

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/734
Laissa säädetään muun muassa sosiaali- ja terveyspalvelusta perittävän maksun enimmäismäärästä (2 §), maksuttomista terveyspalveluista (5 §), maksukatosta (6 a §), omaishoitajan vapaan aikaisten palvelujen maksusta (6 b §) sekä maksujen perimättä jättämisestä ja alentamisesta (11 §).

Asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1992/912
Asetuksessa säädetään muun muassa kotona annettavan palvelun maksuista (2 luku 3 §), terveyskeskuksen avohoidon maksuista (2 luku 7 §), sairaalan poliklinikkamaksusta (2 luku 8 §), suun ja hampaiden tutkimuksesta ja hoidosta perittävistä maksuista (2 luku 9 §), sarjassa annettavasta hoidosta perittävästä maksusta (2 luku 11 §) ja laitoshoidon maksuista (3 luku).

Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista 2005/566
Laissa säädetään muun muassa ammatillisen kuntoutuksen järjestämisestä (2 luku 6 §), ammatillisen kuntoutuksen sisällöstä (2 luku 7 §) ja harkinnanvaraisesta kuntoutuksesta (2 luku 12 §).