Liitännäissairaudet


Munuaissairauteen ja munuaisten vajaatoimintaan voi liittyä usein liitännäissairauksia kuten anemia tai kohonnut verenpaine.

Kohonnut verenpaine

Useimmilla munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla on myös korkea verenpaine. Hyvä verenpai­netaudin hoito on erittäin tärkeää, koska tällä pystytään myös hidastamaan munuaisten toiminnan huononemista. On olemassa monia erilaisia verenpainelääkkeitä. Munuaisten vajaatoimintaa sairastava potilas tarvitsee yleensä useita lääkkeitä, jotta hänen verenpaineensa saadaan kuntoon. Lääkkeiden valinta on aina yksilöllistä.

Kalsium-fosfori -tasapainon häiriöt

Munuaisten toiminnan huonontuessa kyky erittää fosforia vähenee. Kroonisessa munuaisten va­jaatoiminnassa fosfaatin rajoitus ruokavaliossa on aloitettava varhaisessa vaiheessa: vähennetään runsaasti fosforia sisältäviä ruokia, kuten maitotuotteita. Lisäksi käytetään fosforia sitovia lääkkeitä, joita ovat kalsiumsuolat, sevelameeri ja lantanumkarbonaatti.

Munuaisten toiminnan huonontuessa toimivan D-vitamiinin pitoisuus vähenee. Aktiivista D-vitamiinia tarvitaan kalsiumin imeytymistä varten, ja mikäli sitä ei ole riittävästi, kehittyy hypokalsemia eli matala veren kalsiumpitoisuus.

Korkea fosforitaso ja matala kalsiumtaso aktivoivat lisäkil­pirauhasen toimintaa, jolloin lisäkilpirauhashormonia (PTH) erittyy normaalia runsaammin. Lisäkilpirauhashormonia tarvitaan luuston aineenvaihdunnan säätelyyn. Liiallinen PTH hävittää kalsiumia ja fosforia luustosta, ja näitä kivennäisai­neita joutuu liikaa muualle elimistöön, jossa ne saostuvat. Kalsium-fosforisaostumat kertyvät muun muassa verisuonten seinämiin ja aiheuttavat niiden kalkkeutumista. Tämä on osasyy munuaissairauteen sairastuneiden riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin.

Tärkein kalsium-fosfori -tasapainon hoito on fosforin saannin rajoitus. Lisäksi tarvitaan ravinnon fosforia sitovia lääkkeitä. Joskus tarvitaan myös aktiivista D-vitamiinia parantamaan kalkin imeyty­mistä ja rauhoittamaan lisäkilpirauhasten ylitoimintaa.

Anemia

Krooninen munuaisten vajaatoiminta voi aiheuttaa väsymystä, heikotusta ja uupumusta niin, että normaalit jokapäiväiset rutiinit tuntuvat vaikeilta. Syy tähän voi olla anemia: elimistössä ei ole riittävästi punasoluja, jotka kuljetta­vat happea solujen toimintaa varten. Normaalisti toimivat munuaiset erittävät erytopoietiini-hormonia, jota tarvitaan punasolujen muodostumista varten. Ilman sitä munuais­ten vajaatoiminnassa kehittyy anemiaa.

Anemian oireina voi olla myös päänsärkyä, seksuaalisen halukkuuden huononemista, keskittymis­vaikeuksia ja hengenahdistusta. Ihminen sopeutuu anemian, jos se kehittyy hitaasti, ja oireita ei välttämättä tule. Kroonisen munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama anemia hoidetaan lääkevalmisteilla. Se otetaan yleensä ruiskeena ihon alle, ja annosteluväli on parista päivästä kuukauteen. Ruiske on helppoa oppia pistämään itse.

Punasolujen muodostuksessa tarvitaan myös rautaa. Rauta voidaan ottaa tabletteina suun kautta tai antaa tiputuksena suoneen, koska rauta ei imeydy suun kautta, kun munuaiset eivät toimi. Lääkärisi määrää miten ja paljonko rautalääkettä tarvitset. Rauta­tabletit otetaan tunti ennen ruokailua tai kaksi tuntia ruokailun jälkeen. Rautaa ei pidä ottaa sa­manaikaisesti fosforinsitojalääkkeiden kanssa. Rauta aiheuttaa joskus ummetusta, vatsakipuja tai ripulia.

Happo-emäs -tasapainon häiriöt

Munuaisten vajaatoiminnassa elimistö muuttuu happamaksi. Tämä johtuu muun muassa kuona-ai­neiden kertymisestä. Hoitona voidaan käyttää natriumbikarbonaattia eli soodaa. Myös kalsiumsuo­lat, kalsiumkarbonaatti tai -asetaatti, vähentävät happamuutta.

Rasva-aineenvaihdunnan häiriöt

Munuaisten vajaatoimintaan liittyy usein rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä. Veren rasva-arvot voi­vat olla poikkeavat niin, että suojaava HDL-kolesteroli on madaltunut ja haitallinen LDL-kolesteroli on kohonnut. Myös triglyseridit voivat olla koholla. Epäedulliset veren rasva-arvot lisäävät sydänve­risuonitautien riskiä ja kuolleisuutta. Rasva-aineenvaihdunnan häiriöitä hoidetaan ruokavaliolla ja lääkkeillä.

Sydän- ja verisuonitaudit

Munuaissairauteen sairastuneiden sydän- ja verisuonitautien riski on suuri, ja siksi niiden ennaltaehkäisy ja hyvä hoito on tärkeää. Tähän kuuluu hyvä verenpaineen hoito, tehokas rasvahäiriöiden hoito, kalsium-fosfori -tasapainon hoito, diabeetikolla hyvän sokeritasapainon ylläpitäminen ja ylipainoisilla laihdutus.