Munuaisten vajaatoiminnan tutkimukset

Munuaisten toimintaa voidaan tutkia ja seurata erilaisin virtsa- ja verinäyttein. Munuaisten ja virtsateiden rakenne nähdään yleensä hyvin ultraäänitutkimuksella. Muita munuaisten kuvantamistapoja ovat röntgensäteitä käyttävä tietokonetomografiatutkimus ja magneettikuvaus, joilla saadaan ultraääntä tarkempia kuvia munuaisista ja virtsateistä. Munuaissairauden tarkka määritys saattaa edellyttää koepalan eli munuaisbiopsian ottamista munuaisesta.


Virtsanäyte

Virtsanäyte on munuaistoiminnan yksinkertainen perustutkimus. Monissa munuaissairauksissa virtsanäytteessä todetaan punasoluja eli erytrosyyttejä ja valkuaista eli proteiinia. Virtsanäytteellä voidaan myös havaita virtsatieinfektio. Jos verensokeri on korkea, virtsanäytteessä saattaa löytyä sokeria.

Albumiini on valkuainen, jonka lisääntynyt eritys virtsaan kertoo, että munuainen ei voi hyvin. Dia­beteksessa jo pienikin albumiinin lisäys on varhaisen munuaisvaurion merkki. Lievästi kohonnutta albumiinieritystä virtsassa sanotaan mikroalbuminuriaksi.

Verinäyte

Munuaisten puhdistustoiminta mitataan määrittämällä verikokeesta kreatiniinipitoisuus (Krea). Sen perusteella laboratorio arvioi suodatuskykyä kuvaavan eGFR-arvon.

Munuaisten vajaatoiminnassa ravinnosta saatavien tarpeellisten elektrolyyttien ylijäämä ei poistu virtsan mukana, vaan se alkaa kerääntyä verenkiertoon. Verikokeilla seurataan myös muun muassa kalsiumin eli kalkin (Ca, Ca-ion) ja fosforin (Pi) aineenvaihdun­taa sekä tähän liittyvän lisäkilpirauhashormonin (PTH) pitoisuutta. Vaikeassa munuaisten vajaatoiminnassa myös veren kalium-pitoisuus (K) voi nousta.

Munuaisten vajaatoiminta aiheuttaa useimmiten anemiaa eli hemoglobiinin (Hb) laskun. Mahdolli­nen raudanpuute selvitetään mittaamalla veren raudankuljettaja­valkuaisen rautakyllästyneisyys eli transferriinisaturaatio sekä elimistön rautavarastot. Rautavarastot tutkitaan mittaamalla verinäytteestä ferritiini-pitoisuus.

Munuaisten vajaatoimintaan liittyy usein happa­muuden lisääntyminen, jonka vaikeusaste arvioidaan happo-emäs-tasapainotutkimuksella. Seerumin virtsahappo, uraatti, saattaa kohota, mihin osalla sairastuneista liittyy kihti. Tietyissä munuaissairauksissa albumiinipitoisuuden (Alb) lasku saattaa johtua siitä, että virtsaan menetetään suuria määriä valkuaisaineita.


laboratoriokokeita

Kreatiniini (krea) munuaisten puhdistustoiminnan mittari

Urea munuaisten puhdistustoiminnan mittari

Hemoglobiini (Hb) ”veriarvo”, punasolujen punainen väri, sitoo ja kuljettaa happea kudoksiin

Kalium (K) veren suola-arvoja

Natrium (Na) veren suola-arvoja

Kalsium (Ca tai Ca-ion) veren kalkkipitoisuus

Fosfori (Pi) veren fosforipitoisuus

Parathormoni (PTH) lisäkilpirauhashormoni, säätelee veren ja luuston mineraalipitoisuutta

Astrup elimiston happo-emästasapainon mittari

Uraatti virtsahappo, voi aiheuttaa kihtiä

Albumiini (Alb), Proteiini (Prot) veren valkuainen

Virtsan proteiini (U-Prot) virtsan valkuainen

Glomerulusfiltraatio (GFR) munuaissuodos (puhdistuma)

C-reaktiivinen proteiini (CRP) tulehduksen mittari