Parisuhde ja seksuaalisuus

Oma, puolison tai lapsen sairastuminen vaikuttaa parisuhteeseen ja perheeseen. Parisuhde tarvitsee aikaa ja tilaa. Sitä pitää huoltaa ja muokata elämäntilanteiden mukaan.

Puolison sairastuminen herättää tunteita molemmissa. Parisuhteen kannalta on tärkeää, miten asiaa käsitellään.


Sairaudesta ja sen hoitojen vaikutuksista elämään on hyvä puhua yhdessä. Sairaus verottaa fyysisiä voimia. Sairastunut saattaa tarvita puolisoltaan apua ja huolenpitoa. Parisuhde voi muuttua yksipuoliseksi hoivasuhteeksi, jolloin unohtuu, että myös puoliso kaipaa hellyyttä ja huolenpitoa. Sairastunut saattaa kokea muuttuneensa kumppanista hoidettavaksi, jolla ei ole enää mitään annettavaa.

Sairauden aiheuttamat muutokset saavat miettimään, kelpaako sellaisena kuin on? Minäkuva ja rooli parisuhteessa muuttuvat. Seksuaalisuus on paljon muuta kuin pelkkää seksiä. Se on olennainen osa sitä, mitä olemme ihmisinä. Seksuaalisuuteen vaikuttavat monet tekijät menneisyydessämme: millaisen miehen tai naisen roolimallin olemme saaneet, millaisena näemme itsemme miehenä tai naisena, millaiset asenteet ja arvot elämässämme vallitsevat.

Itsetunto on tärkeä osa seksuaalisuutta. Sairauden aiheuttamat muutokset ulkonäössä voivat saada tuntemaan itsensä rumaksi ja vastenmieliseksi. Voi kokea virheellisesti, ettei ole enää kelvollinen läheiseen suhteeseen. Muutokset tuntuvat yleensä omassa mielessä suuremmilta kuin miten ulkopuoliset ne näkevät. Avoin suhtautuminen ja tutustuminen kehon muutoksiin helpottavat sekä omaa että kumppanin selviytymistä muuttuneessa elämäntilanteessa.

Munuaisten vajaatoiminta

Ikä, munuaisten vajaatoiminta, lääkitykset ja henkinen rasitus saattavat aiheuttaa ongelmia hormonitoiminnassa sekä seksuaalisissa toiminnoissa. Seksuaalinen haluttomuus on hyvin tyypillistä munuaisten vajaatoiminnan loppuvaiheessa sekä dialyysihoitojen aikana. Naisille voi ilmaantua kuukautiskierron häiriöitä ja varhaisia menopaussin oireita. Myös limakalvomuutokset ja emättimen kostumishäiriöt ovat tyypillisiä oireita munuaissairailla. Limakalvovaurioiden ehkäisemiseksi on suosi­teltavaa käyttää yhdynnässä liukastusvoiteita, joita saa muun muassa apteekista.

Miehillä erektiohäiriöt ja häiriöt siemensyöksyssä ovat hyvin yleisiä. Erektiohäiriöihin on olemassa lääkkeitä, joista kannattaa keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Siittiöiden määrä ja niiden liikkuvuuden väheneminen voi vaikuttaa miehen hedelmöityskykyyn. Perheenlisäyssuunnitelmista kannattaa miestenkin keskustella hoitavan lääkärin kanssa jo ennen mahdollista dialyysin aloitusta. Hormonitoiminta palaa ikää vastaavalle tasolle 6-12 kk elinsiirron jälkeen.

Dialyysi ja rakastelu

Dialyysivaiheessa voi rakastella aivan normaalisti parisuhteelle ominaisella tavalla mahdollisesta dialyysikatetrista huolimatta. Jos kumppani vierastaa arpia tai kehon ulkopuolista katetria, kannattaa hänelle antaa aikaa sopeutua. Katetriin voi tutustua rauhassa eikä sitä ole vaarallista koskettaa. Dialyysissa olevan oma avoin suhtautuminen auttaa. Katetrit kannattaa teipata ihoon kiinni hyvin, etteivät ne häiritse rakastelua. PD-dialyysinesteen voi valuttaa pois vatsaontelosta osittain tai kokonaan, jos se haittaa yhdyntää. Kannattaa myös miettiä toisenlaista rakastelua helpottavaa asentoa. Yhdyntä ei ole ainoa tapa rakastella. Ihmisellä on erogeenisiä alueita ympäri kehoa. Niiden etsiminen voi olla yhteinen seikkailu.

Katetrit kannattaa teipata ihoon kiinni hyvin, etteivät ne häiritse rakastelua. PD-dialyysinesteen voi valuttaa pois vatsaontelosta osittain tai kokonaan, jos se haittaa yhdyntää. Kannattaa myös miettiä toisenlaista rakastelua helpottavaa asentoa. Yhdyntä ei ole ainoa tapa rakastella. Ihmisellä on erogeenisiä alueita ympäri kehoa. Niiden etsiminen voi olla yhteinen seikkailu.

Raskaus

Loppuvaiheen munuaisten vajaatoiminnassa sekä dialyysihoitojen aikana raskaaksi tuleminen on harvinaista, mutta mahdollista. Jos dialyysissä ei vielä ole, raskaus voi nopeuttaa tarvetta aloittaa hoidot. Kehittyvä sikiö tuottaa äidin verenkiertoon kuona-aineita normaalia enemmän. Dialyysihoitojen jo alettua raskauden aikana dialyysiä joudutaan tekemään päivittäin. Äidin veressä olevat korkeat kuona-ainepitoisuudet eivät ole hyväksi kehittyvälle sikiölle. Raskauden seuranta ja äidin hoito ovat kummassakin tapauksessa vaativia.

Raskaus on mahdollista munuaisensiirron jälkeen. Silloinkin suositellaan noin kahden vuoden varoaikaa, jolloin nähdään että elinsiirto on onnistunut. Tänä aikana on tärkeää huolehtia ehkäisystä. Kaikki ehkäisyvalmisteet eivät sovi hyljinnänestolääkityksen kanssa, joka pitää huomioida ehkäisyä suunniteltaessa.

Raskaussuunnitelmista ja ehkäisyyn liittyvistä asioista on aina syytä keskustella hoitavan lääkärin kanssa etukäteen.