Kotipalvelua ilman arvonlisäveroa

Korkea ikä, lonkkaleikkaus tai vaativa perhetilanne saattavat heikentää toimintakykyä. Mikäli tietyt edellytykset täyttyvät, apua arkeen voi ostaa arvonlisäverottomasti.


Arvonlisäverolain mukaan arvonlisäveroa ei suoriteta sosiaalihuoltona tapahtuvasta palvelujen myynnistä. Kun kotona tehty työ katsotaan sosiaalihuoltopalveluksi tai sen tukipalveluksi, siitä ei tarvitse maksaa arvonlisäveroa. Esimerkiksi vanhus voi ostaa yksityiseltä yrittäjältä kotiapua, kuten siivousta, maksamatta arvonlisäveroa. Lisäksi voi vielä saada kotitalousvähennyksen.

Arvonlisäverotonta palvelua voi saada vain, jos toimintakyky on alentunut esimerkiksi iän tai sairauden takia joko pysyvästi tai tilapäisesti, eikä tästä syystä pärjää kotona omin voimin. Palveluja tarjoavan yrityksen tehtävänä on arvioida oikeus alvittomaan palveluun.

Jotta palvelu olisi arvonlisäverotonta, sen tulee olla arvonlisäverolaissa tarkoitettua sosiaalihuoltopalvelua: toimintaa, jonka tarkoituksena on huolehtia lasten ja nuorten huollosta, lasten päivähoidosta, vanhusten huollosta, kehitysvammaisten huollosta tai muista vammaisten palveluista ja tukitoimista.

Yksityisiltä palveluntuottajilta ostetaan yleensä kotipalveluja ja niiden tukipalveluja. Alvittomia kotipalveluja ovat esimerkiksi asumiseen, henkilökohtaiseen hoivaan ja huolenpitoon, lastenhoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun tavanomaiseen elämään kuuluvat toimet tai niissä avustaminen. Näiden tukipalveluilla tarkoitetaan ateria-, vaatehuolto-, siivous, kylvetys- ja saattajapalveluja sekä sosiaalista kanssakäymistä edistäviä palveluja.

Edellytyksenä alvittomuudelle on, että palveluntuottaja on rekisteröitynä kunnan sosiaalitoimeen tai että hän on tehnyt ilmoituksen siihen kuntaan, jonka alueella palveluja tuotetaan. Verottomuus koskee vain niitä palveluja, joiden osalta palveluntuottaja on rekisteröitynyt tai joiden tuottamisesta hän on antanut ilmoituksen kunnalle. Sosiaaliviranomaisen tulee valvoa toimintaa. Palveluntuottajalla tulee lisäksi olla omavalvontasuunnitelma.

Palveluntuottajan on tehtävä hoito- tai palvelusuunnitelma yhdessä asiakkaan kanssa. Suunnitelmaan tulee sisältyä sosiaalihuollon tarpeen peruste, kuvaus palvelujen käyttäjän toimintakyvystä ja palvelujen tarpeesta sekä tavoitteet ja toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseksi. Lisäksi asiakkaan kanssa pitää tehdä palvelusopimus palvelujen tuottamisesta sosiaalihuoltopalveluina.

Kotitalousvähennystä ostetusta palvelusta voi saada, mikäli kyseessä on tavanomainen hoiva- ja hoitopalvelu sekä kotitaloustyö. Toisena edellytyksenä on, että työ tehdään kotona, tai jos henkilöä avustetaan kodin ulkopuolella, esimerkiksi kaupassakäynnissä, sen on oltava vähäinen osa palvelua. Lisäksi yrityksen, jolta palveluja ostaa, on oltava ennakkoperintärekisterissä ja harjoitettava tuloveronalaista toimintaa. Yleishyödyllisen yhteisön ei tarvitse olla ennakkoperintärekisterissä eikä harjoittaa tuloveronalaista toimintaa, jos kyse on tavanomaisesta hoiva- tai hoitopalvelusta tai kotitaloustyöstä. Jos ostettu palvelu kohdistuu samaan työsuoritukseen, johon kunta on antanut palvelusetelin, ostetusta palvelusta ei saa kotitalousvähennystä. Myöskään kunnan palveluista tai kotisairaanhoidosta ei saa kotitalousvähennystä.

Kuinka toimia?

Henkilö, jonka toimintakyky on heikentynyt, voi ottaa yhteyttä rekisteröityneisiin, yksityisiin sosiaalipalveluiden tarjoajiin (tietoa näistä löytyy mm. kuntien sivuilta).

Ostaja kertoo palveluntuottajalle, millä tavalla hänen toimintakykynsä on heikentynyt. Se voi olla esimerkiksi iän tuomat rajoitteet, muistisairaus, lonkkaleikkaus, uupuminen omaishoitajana tai pienten lasten kanssa. Tähän ei tarvita lääkärintodistusta tai muuta virallista lausuntoa, oma arvio riittää.

Palveluntarjoaja ja ostaja laativat hoito- ja palvelusuunnitelman ja tekevät palvelusopimuksen. Palvelusopimukseen määritellääns se, mitä palveluja asiakas haluaa ostaa. Esimerkiksi kuinka monta kertaa viikossa kotona siivotaan ja mitä siivotaan.

Lopuksi palveluntarjoaja päättää onko asiakas oikeutettu alvittomaan hintaan.