Lapsi sairastaa

Lapsen sairastuminen vaikuttaa koko perheeseen. Se herättää vanhemmissa monenlaisia tunteita: pelkoa, syyllisyyttä, levottomuutta, haikeutta ja kateuttakin. Tunteet ovat sallittuja ja omista tunteista pitää pystyä puhumaan. Jos tunteita ei pääse purkamaan, voi suruun jäädä kiinni. Katkeruus vaikuttaa omaan vanhemmuuteen, perhe-elämään ja parisuhteeseen. Jos toinen vanhemmista pakenee arjen ja surun kohtaamista työhön tai harrastuksiin, puolisot voivat ajautua erilleen.


Lapsen sairauden takia perhe voi joutua eroon toisistaan pitkiksi ajoiksi. Toinen vanhemmista on kotona toisten lasten kanssa, toinen sairaalassa sairastuneen kanssa. Sosiaalinen kanssakäyminen rajoittuu ainoastaan lääkärien ja hoitajien kanssa keskusteluun. Se kuluttaa paljon henkisiä, fyysisiä ja taloudellisia voimavaroja.

Lapsen sairastuminen tiivistää usein perheen yhtenäisyyttä. Kun tavoitteena on lapsen hyvinvointi, äitiyden ja isyyden roolit koetaan vahvoina. Lapsen sairaus on haaste perheen arjen sujumiselle. Rutiineihin tulee väistämättä muutoksia. Arjen työnjaosta pitää puhua ääneen. Äidit ottavat helposti hoivaajan roolin ja isät talouden ylläpitäjän roolin. Jos perheen roolijako ei tyydytä, se pitää ottaa puheeksi. Omat tarpeet on tiedostettava ja hyväksyttävä. Toiselle on kerrottava, mikä auttaisi voimaan paremmin: apu kodinhoitoon tai iltatoimiin vai oman ajan lisääminen?

Vaikka perheen ajankäyttö onkin koetuksella, molemmat vanhemmat tarvitsevat välillä omaa aikaa ja tilaa. Lapsille on tärkeää tehdä selväksi, että äiti ja isä voivat paremmin ja jaksavat olla parempia vanhempia, kun he saavat aikaa itselleen. Äitien ja isien tarpeet ovat erilaiset. On oikein ottaa itselleen vapaata shoppailuun, ystävien tapaamiseen tai hikilenkille. Rakkautta voi osoittaa antamalla toiselle mahdollisuuden omaan aikaan: mene sinä tänään, minä harrastan huomenna. Oma tarve on lupa tuoda esiin muutenkin: tahdon syliä, mutta tänään en halua seksiä.

Vanhemmuuteen ja jaksamiseen tarvitaan tukea, kun lapsi sairastuu. Kun äiti ja isä voivat hyvin, lapsella on turvallinen ja rauhallinen elinympäristö kasvaa, kehittyä, kokeilla ja nauttia lapsuudestaan. Vaikka vanhemmuuteen kasvetaan pikkuhiljaa, sitä voi myös oppia ja opiskella. Toisten vanhempien tuki ja kokemusten vaihto on usein hedelmällistä ja rikastuttavaa. Vanhempien elämänhallinnan vahvistaminen on koko perheen etu.

Parisuhde ja oma hyvinvointi jäävät taka-alalle lapsen sairastuessa. Ne on kuitenkin muistettava ottaa esille heti, kun arki hieman helpottaa. Arki pikkulapsen kanssa on täynnä rutiineja: pesemistä, pyykkäämistä, kokkaamista ja hoivaamista. Kotona ei asu enää nainen ja mies vaan äiti, isä ja lapset. Parisuhteen ja perheen eri roolit sekoittuvat. Nainen tarvitse kuitenkin mieheltä huomiota ja hellyyttä naisena ei vain äitinä. Mies haluaa sänkyynsä naisen, ei äitiä.

Parisuhde on kahden ihmisen kohtaamispaikka, jota pitää huoltaa ja muokata elämäntilanteiden mukaan. Lapsen sairastuessa parisuhdetta pitää rakentaa tukemaan molempia kumppaneita sairastumisen tuomien pelkojen ja epävarmuuden yli. Yksilön hyvinvointi on parisuhteen kulmakivi. Jos toinen voi huonosti, koko parisuhde voi huonosti. Ei pidä luulla asioita tai tulkita kumppania, vaan puhua avoimesti. Parisuhdetta loukkaa, jos toinen kumppaneista jakaa ystäviensä tai vanhempiensa kanssa arjen iloja ja suruja enemmän kuin oman elämänkumppaninsa kanssa.

Lapsille on hyvä kertoa, että äidillä ja isällä on oma rakkaussuhde ja tarve välillä kahdenkeskeiselle ajalle. Vaikka lapset kilpailevatkin vanhempien huomiosta, on heidän omankin tulevan parisuhteensa takia opettavaista osoittaa, että vanhempien parisuhde on näiden oma juttu.