Ruokavalio

Hyvä ruoka on nautinto vatsalle, silmille ja makunystyröille. Ravitseva ruoka saa voimaan hyvin. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavalle se tarkoittaa usein erilaista ruokavaliota kuin muille. Herkutteluhetkistä ei kuitenkaan tarvitse luopua. Munuaisten vajaatoimintaa sairastavan ruoka voi olla monipuolista, värikästä ja maukasta.

Oikea ravinto on tärkeä hoitomuoto munuaissairauden eri vaiheissa. Yksilöllisesti suunnitellulla ruokavaliolla voidaan hidastaa munuaisten vajaatoiminnan etenemistä jopa vuosia. Se on tärkeä osa hoitoa myös dialyysissä olevalle. Munuaisten vajaatoimintaa sairastava saa nauttia ruoasta, mutta joskus joitakin ruoka-aineita saattaa olla tarpeen välttää jokapäiväisessä ruokavaliossa.


Ennen dialyysihoitojen aloitusta tarkkaillaan ravinnosta suolan, proteiinin eli valkuaisen, fosforin ja joskus myös kaliumin saantia, etteivät jo väsyneet munuaiset rasittuisi liikaa.

Sairauden edetessä ravitsemus muuttuu joidenkin ravintoaineiden kohdalla. Dialyysin alkaessa painopiste siirtyy riittävään proteiinin ja energian saantiin. Fosforin saantia tarkkaillaan myös dialyysin aikana ja joskus joudutaan vähentämään myös kaliumin saantia. Siihen vaikuttavat dialyysin tehokkuus, lääkkeet ja omien munuaisten jäljellä oleva toiminta.

Fosforin ja kaliumin laskeminen milli­gramman tarkkuudella ei yleensä ole tarpeen, vaan merkittävää on, kuinka paljon ja usein syö runsaasti fosforia tai kaliumia sisältävää ruokaa. Hoitava lääkäri ja ravitsemusterapeutti voivat antaa yksilölliset ja tarkemmat ohjeet sopivasta ruokavaliosta.

Suola

Liiallinen suolan käyttö nostaa verenpainetta ja kuormittaa munuaisia, sydäntä ja verisuonia. Munuaisten vajaatoiminnassa vähäsuolainen ruokavalio auttaa hallitsemaan verenpainetta ja vähentää elimistöön kertyvän nesteen määrää.  Aikuisen suositeltu päiväan­nos on korkeintaan 5 grammaa eli vajaa teelusikallinen suolaa.

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä voi olla maininta ”vähemmän suolaa” tai ”vähennetty suolaa”. Tällöin siinä on 25 prosenttia vähemmän suolaa kuin muussa vastaavassa tuotteessa. Myös Sydänmerkillä merkityt tuotteet sisältävät vähemmän suolaa.

Erikoissuolat, kuten vuori-, ruusu- ja merisuola tai aromi- ja yrttisuolat, ovat samaa natriumkloridia kuin tavallinen ruokasuola. Niihin siirtyminen ei vähen­nä natriumin saantia. Mineraalisuola ei sovi mu­nuaisten vajaatoimintaa sairastavalle, jolla veren kaliumarvo on koholla.

Fosfori

Munuaisten vajaatoiminnassa niiden kyky poistaa fosforia heikkenee. Dia­lyysihoito ei poista fosforia riittävän tehokkaasti. Liiallinen fosfori kalkkeut­taa verisuonia ja haurastuttaa luustoa. Ruokavalion sopiva fosforimäärä on yksilöllinen.

Fosforia on luontaisesti runsaasti mai­totuotteissa, täysjyväviljassa ja lihassa. Lisäksi monessa teollisessa elintarvik­keessa fosforia on myös lisäaineena. Lisäainefosfori imeytyy elimistöön hy­vin. Runsaasti lisäainefosforia sisäl­täviä ruoka-aineita ovat sulatejuusto, lihajalosteet ja lihavalmisteet, joissa on käytetty lisäaineita koodeilla E450-452 ja E338-341. Lisäaine voidaan myös mainita ilman E-koodia sanalla fos­faatti. Tuoreissa lihoissa, kaloissa tai siivekkäissä ei ole lisäainefosfaattia. Nykyään markkinoilla on myös lihaval­misteita, joissa ei ole käytetty lisäaine­fosfaattia.

Veren korkea fosforipitoisuus häiritsee kalkkiaineenvaihduntaa. Korkea fosforitaso ja matala kalsiumtaso aktivoivat lisäkilpirauhasen toimintaa, jolloin lisäkilpirauhashormonia (PTH) erittyy normaalia runsaammin. Liiallinen PTH irrottaa kalsiumia ja fosforia luustosta, mikä aiheuttaa luukatoa, verisuonten kalkkeutumista ja kalkin kertymistä elimistön pehmytosiin.

Kalium

Tarve vähentää kaliumia on yksilöllinen. Se riippuu jäljellä olevasta omien munuaisten toiminnasta, dialyysi­hoidon tehosta ja lääkitykses­tä.

Jos kaliumin saantiin pitää kiinnittää huomiota, kannattaa ensin miettiä kah­vin, tuoremehun ja perunan määrää ennen kuin vähentää kasvisten, mar­jojen ja hedelmien käyttöä. Kaliu­mia on runsaasti perunassa, tuoreissa kasviksis­sa, hedelmissä ja marjoissa. Erityisen paljon kaliumia on kuivatuissa hedel­missä, suklaassa ja pähkinöissä.

Kaliumin liikasaanti voi aiheuttaa sydä­men rytmihäiriöitä ja lihasten toiminta­häiriöitä.

Proteiini

Ennen dialyysihoitoa proteiinia ja fosforia saa ruoasta maltillisemmin, kun välttää lisäainefosfaatteja ja vähentää maitotuotteiden käyttöä.

Dialyysihoidossa kehosta poistuu nesteen ja kuona-aineiden lisäksi ar­vokkaita ravintoaineita, muun muas­sa proteiinia. Dialyysissä olevan on tärkeää syödä päivän joka aterialla proteiinipitoista ruokaa. Sopivia kasvikunnan proteiinin lähteitä ovat viljavalmisteet, linssit, pavut ja kikher­neet sekä soijasta valmistetut jogurtin kaltaiset tuotteet. Runsaasti proteiinia, mutta kohtuul­lisesti fosforia sisältäviä ruokia ovat myös esimerkiksi liha ja kala sekä leikkeleet ilman lisäainefosfaattia, raejuusto, rah­ka ja kananmunan valkuainen.

Neste

Ylimääräinen neste kehossa kuormit­taa verenkiertoelimistöä ja voi aiheuttaa hengenahdistusta. Runsasta nesteen saamista on syytä välttää, jos virtsamäärä on vähäinen tai sitä ei erity lainkaan, dialyysiä ei tehdä päivittäin tai on turvotuksia. Jatkuva runsas nesteenpoiston tarve dialyysihoidon aikana rasittaa sydäntä. Vähän suolaa sisältävä ruoka tukee myös nesterajoituksen toteuttamista. 

Painonhallinta

Energiantarve munuaisten vajaatoiminnassa voi olla alentunut etenkin vähentyneen liikkumisen ja iän vaikutuksesta, mutta sairaus ei sinällään muuta energiantarvetta.

Ylipaino lisää alttiutta sydän- ja verisuonitaudeille, vaikuttaa munuaissairauden etenemiseen ja kokonaisennusteeseen sekä hoitomahdollisuuksiin. Ennen dialyysihoitoa painon pudotus on helpompaa ja nopeuttaa osaltaan pääsyä munuaisensiirtolistalle. Elinsiirtoa ei voi tehdä, jos on runsaasti ylipainoa.

Säännöllinen ateriarytmi 3–4 tunnin välein pitää nälän kurissa ja ateriakoot kohtuullisina. Ruokavaliota on helpompi noudattaa, kun nälkä ei ohjaa syömistottumuksia ja paino pysyy paremmin hallinnassa.